|
|
|
|
Ajassa Nyt -verkkolehti, lokakuu 2007
|
Politiikkaa
Mitä se paljon puhuttu politiikka sitten onkaan, saati kaikki sen alalajit, kielipolitiikka, kunnallispolitiikka, yms.? Politiikka on vieraantunut ihmisistä ja niinhän ihminenkin vieraantuu toisesta, on vain olemassa joku, joka kaikkea repii tässä elämän henkilöitymässä.
Politiikkahan sekoittaa itsensä ihmiseen ja ihminen sekoittaa itsensä politiikkaan. Suuret puolueet eivät oikein itsekään tiedä missä menevät ja pienet puolueet ovat sitten taas niin itseään, että ei normaali ihminen sellaista ymmärrä, ei anneta periksi sitten millään.
SDP on piilo-oikeistolainen ja Kokoomus taasen työväenpuolue. Näillähän on helppo ihmisten mieliä sekoittaa, koska ei oikeasti monikaan politiikasta kiinnostumaton sitä ymmärrä, että Kokoomuskin on porvaripuolue ja SDP on ajanut Suomea 1918 Venäjälle punaisen maailman syliin.
Tulipa sieltä oikein pyyntö vallankumoukselle silloin, onneksi meille sentään kävi näin, vaikka nyt olemmekin tässä, politiikan sekasorrossa, jossa kaikki näyttävät samalta.
Keskusta, suurin ja näkymättömin, neutraali maalaispuolue, jonka aikoinaan myös nuorsuomalaisessa piirissä vaikuttanut Santeri Alkio laittoi alulle, kääntyisi varmaan haudassaan jos nyt näkisi tämän tilanteen. Mitäpä eroa on sitten näiden kolmen suuren puolueen välillä, joita Suomessa kannattaa lähes 70% ihmisistä, tai oikeastaan äänestäjistä?
SDP on hallituksessa oltaessa ollut Lipposen johdossa kansan puolue, ajamatta kuitenkaan oikeasti niitä etuja, mutta entäs nyt sitten oppositio-aikana? Kyllä on tärkeä nostaa meteliä ja osoittaa syyttävällä sormella, kun enää ei ole omalla vastuulla asiat, kaipa se jonkunlainen häpeällinen helpotuskin voi olla. Näytön paikkoja on ollut, kaikki on siis näytetty. Keskusta ei taasen ole sanonut oikeastaan mitään ja rivitkin vähän hajoilevat sinne tänne, pääministeri polkee mieluummin suhteidensa synnyttämiä oikeuskäsittelyjä ja uusia suhteita uusien perään, että politiikka on näkymätöntä, oikeastaan Herra pääministeri pitää itseään varmana kansanmiehenä, koska ei synnytä suuria mietteitä ja politiikasta kiinnostumattomat voivat hänen puoleensa helposti kääntyä kannatuksessa.
Kokoomus taasen elää omaa murroskauttaan, eikä ihme, että myös allekirjoittanut on löytänyt uuden hallituksen toimista lähestulkoon pelkkää hyvää. Tosin Kokoomuksen hakema työväenpuolueen imago on jotenkin naurettavuuden puolelle menevä, mutta eipä anneta sen häiritä sitä, että viikko viikolta puolueesta on tullut kansanpuolue.
On sanottu myös, että eräänä kevätpäivänä joka neljän äänestäjä oli porvari, vai oltiinko sitä sitten median luoman illuusion, eli helpon rahan perässä. Ajateltiinko, että hallitus vaihtoon ja ilmaista rahaa kaikille?
Mitä se politiikka sitten on, kansan edun ajamistako, vai kansan provosointia ja omien etujen ajamista?
Helposti ainakin politiikka ja poliitikko sekoittuvat keskenään, eihän siinä tosin ole kuin pari kirjainta toisin, joten helppohan se on sekoittaa. Työ muuttuu nopeasti työnsä näköiseksi, ja nyt eletään niitä aikoja, kun työ alkaa näyttää melko pahalta, tai työtä ei tehdä enää ollenkaan, joten kansahan siinä häviää ja väkiluku laskee.
Politiikka on kansan näköistä, sillä ihmisiähän siellä istuu, katsellaan päivässä peiliin ja mietitään hetki, että missä meni vikaan, tai sitten ollaan tyytyväisiä ja tehdään työstä sellaista, että omakin olemus paranee. Lesko Järnefelt lokakuussa päivä n:o 16 vuonna 2007
|