|
|
|
|
Ajassa Nyt -verkkolehti, lokakuu 2007
HarrastuksetYhteiskunta ja me Paikkakunnat Työ
|
Uusi luottotietolaki tulee voimaan 1. marraskuuta Velka ei edelleenkään käytännössä pääse vanhenemaan
Uutta laissa on se, että kun tietoja maksujen laiminlyönnistä säilytetään tietyn ajan, näitä säilyttämisaikoja täsmennetään ja joiltakin osin lyhennetään. Velan maksaminen voi lyhentää säilyttämisaikaa, mutta toisaalta säilyttämisaikaa voidaan jatkaa, jos rekisteröidylle tulee uusia maksuhäiriöitä. Uutta on myös rekisteriin merkittävä tieto siitä, että maksuhäiriö on syntynyt takausvastuun johdosta. Tieto merkitään rekisteröidyn pyynnöstä ja tämän antaman luotettavan selvityksen perusteella. Samoin on rekisteriin otettava rekisteröidyn pyynnöstä tieto siitä, mitkä merkinnät aiheutuvat saman saatavan laiminlyönnistä sekä tieto maksuhäiriömerkinnän aiheuttaneen maksun suorittamisesta. Luottotietotoiminnan harjoittajien tulee antaa luottotietoja myös kuluttajille kohtuullista korvausta vastaan. Näin kuluttajat voivat nykyistä paremmin varmistua esimerkiksi sopimuskumppaninsa luotettavuudesta. Velan vanhenemista on yhä turha jäädä odottamaan Laki velan vanhentumisesta tuli voimaan 1.1.2004. Vanhentumisella tarkoitetaan saamisen vanhenemista sen vuoksi, ettei velkoja ole lakiin tai sopimuksiin perustuvan ajan kuluessa asianmukaisin tavoin perinyt tai muulla tavoin saattanut oikeuttaan saamisen voimaan eikä velallinen ole tänä samana aikana tunnustamalla tai muutoin tunnustanut tätä velvoitettaan. Vanhentumisen perusteena on ajan kuluminen ja velkasuhteen osapuolten passiivisuus. Vanhenemisesta seuraa se, että velallisen velvollisuus suorittaa velka lakkaa. Velan yleinen vanhentumisaika on 3 vuotta. Vanhentumisaika alkaa kulua eräpäivästä, jos se on velallista sitovasti ennalta määrätty. Muissa tapauksissa tämä yleinen vanhentumisaika alkaa kulua yleensä siitä, kun velka on eräännyttämistoimien johdosta erääntynyt, eli kun esimerkiksi velkoja on eräännyttänyt velan. Niin sanottu toissijainen vanhentumisaika on 10 vuotta. Toissijaista vanhentumisaikaa sovelletaan, kun kyseessä on esimerkiksi vahingonkorvaus tai muu hyvitys. Jos kysymys on esimerkiksi toistaiseksi myönnetystä, ehdollisesti syntyvästä velasta taikka muusta velasta, sovelletaan myös tätä toissijaista vanhentumisaikaa. Velan vanhentumisen katkaisemisesta alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika. Vanhentuminen katkeaa esimerkiksi, kun velkoja vaatii velallista suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta. Myös uuden maksusuunnitelman tekeminen, velan tunnustaminen tai maksun osasuoritus katkaisevat vanhenemisen. Ulosottoasioiden osalta vanheneminen katkeaa, kun velkoja panee vireille ulosottoasian tai jos velka muutoin otetaan huomioon ulosottomenettelyssä. Vanhentumislaissa velalla tarkoitetaan rahavelkaa sekä muita velvoitteita. Lakia ei sovelleta mm. veroon ja julkisiin maksuihin tai muuhun rahasaamiseen, joka voidaan periä ulosottotoimin ilman tuomiota tai päätöstä. Kuten edellä kerrotusta selviää, käytännössä velan vanheneminen edellyttää sekä velkojan että velallisen passiivisuutta. Usein velkoja siirtää velan perimisen yritystoimintana velan perintää harjoittaville yhtiöille, joiden nimenomaisena tehtävänä on muistuttaa velallista määräajoin, jolloin tästä muistutuksesta alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika. Perintätoimistojen tehtävänä on huolehtia siitä, ettei velka missään nimessä pääse vanhenemaan. Ulosottomies taas tekee saman virkansa puolesta. Maksujärjestely on monimutkainen Talouttaan ei voi suunnitella, ennen kuin veloille on tehty jotain. Kunnalliset talous- ja velkaneuvojat voivat antaa neuvoja talouden hallinnan keinoista. Asuinkunnasta saatava neuvonta on ilmaista palvelua kuntalaisille. Velkojen selvittäminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Ensin täytyy selvittää kokonaisvelkamäärä. Tärkeää on, että velallisen kaikki velat ovat tiedossa ennen kuin järjestelyä aloitetaan. Velkojen järjestelyn maksuohjelma ei voi toimia, jos uusia velkojia ilmaantuu vielä maksuohjelman aloittamisen jälkeen. Velkojensa selvittämiseksi täytyy olla yhteydessä ainakin oikeusrekisterikeskukseen (ne velat joita peritään tuomion perusteella), ulosottovirastoon (ulosotossa olevat velat. Listaa on vaikea tulkita, sillä siinä saattaa olla sama velka merkittynä useampaan kertaan. Velkojan lisäksi pitää katsoa tuomiopäivämäärää saadakseen selville, onko kyseessä velka joka on palautettu välillä velkojalle ja taas takaisin ulosottoviranomaiselle), kaikki perintätoimistot (voi olla velka, joka ei ole vielä ehtinyt ulosottoon tai on palautunut ulosottoviranomaiselta takaisin velkojalle) ja Suomen Asiakastieto Oy:lle (rekisteriotteesta voi myös selvitä velka, joka ei ole vielä edennyt perintään asti). Rikoksen kautta syntynyttä velkaa ei voida hoitaa velkajärjestelyllä, jos ei ole ensin osoittanut maksuhalukkuuttaan esimerkiksi lyhentämällä velkojaan. Velan lyhentäminen katkaisee kuitenkin velan vanhentumisen. Uusi tuomio samasta velasta aiheuttaa aina uuden häiriömerkinnän. Luottohäiriömerkintä poistuu Suomen Asiakastiedon rekisteristä vasta sen jälkeen, kun sen määräaika on mennyt umpeen. Täsmennetyt maksuhäiriömerkintöjen ja luokitustietojen säilyttämisajat (Lähde:Finlex, ajantasainen lainsäädäntö, 18§) Luottotietorekisteriin merkityt maksuhäiriötiedot on poistettava luottotietorekisteristä seuraavasti: 1) konkurssia koskevat tiedot viiden vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta; tiedot on kuitenkin poistettava kuukauden kuluessa siitä, kun konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä on poistettu konkurssiasiaa koskevat tiedot sen vuoksi, että konkurssihakemus on hylätty taikka jätetty tutkimatta tai sillensä taikka että konkurssi on määrätty peruuntumaan; 2) velkajärjestelytiedot ja kuulutustiedot kuukauden kuluessa siitä, kun niitä vastaavat merkinnät on poistettu siitä viranomaisen rekisteristä, josta tiedot ovat peräisin; 3) ulosottoa koskevat tiedot heti, kun rekisterinpitäjä on saanut ulosottomieheltä tiedon siitä, että ulosottoperuste on kumottu tai että ulosotto on muutoin todettu aiheettomaksi; 4) suppeaa ulosottoa koskevat tiedot heti, kun rekisterinpitäjä on saanut tiedon siitä, että velallinen on maksanut sen velan, jota perittiin suppeassa ulosotossa; 5) velkojan ilmoittamaa maksuhäiriötä ja velallisen tunnustamaa maksuhäiriötä koskevat tiedot kahden vuoden kuluessa siitä, kun tieto on talletettu rekisteriin; 6) viranomaisen toteamat maksuhäiriötiedot ja ulosottotiedot viimeistään kolmen vuoden kuluttua siitä, kun tieto on talletettu rekisteriin, jollei tietoa ole sitä ennen poistettava 3 tai 4 kohdan nojalla. Jos rekisterinpitäjälle on tullut tieto sen saatavan suorittamisesta, jonka laiminlyönnistä 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettu merkintä on syntynyt, tieto poistetaan kahden vuoden kuluessa merkinnän tekemisestä. Edellä 1 momentin 1 ja 6 kohdassa tarkoitettua merkintää ei ole tarpeen poistaa rekisteristä, jos rekisteröityä koskeva uusi maksuhäiriömerkintä on tehty rekisteriin ennen kuin määräaika aikaisemman merkinnän poistamiselle on 1 tai 2 momentin mukaan kulunut. Kaikki konkurssia koskevat merkinnät on kuitenkin poistettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun viimeisintä konkurssimerkintää koskevat tiedot on poistettu yrityssaneeraus- ja konkurssirekisteristä, ja 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettua maksuhäiriötä koskeva merkintä viimeistään neljän vuoden kuluttua sen tekemisestä. Luottokelpoisuuden arviointitieto on poistettava, kun henkilöä koskevat muut merkinnät on poistettu rekisteristä. Nykyinen järjestelmä tekee maksuhaluisistakin maksukyvyttömiä Velka on voinut syntyä monesta syystä. Kun maksuhäiriömerkintä haittaa elämää monella tavoin ja velkajärjestelyyn on usein turhan vaikea päästä, syntyy “hälläväliä” -asenne ja syntyneitä velkoja ei yritetäkään maksaa. Uuttakin velkaa tehdään esimerkiksi postimyynnistä tai mistä vain satutaan saamaan. Joillain jopa töihin menon esteenä voi olla se, ettei ulosottotoimien suojaosuuden jälkeen käteen jäävän rahan lasketa riittävän elämiseen. Elämäntilanteet voivat muuttua ja monella häiriömerkintä on voinut syntyä itsestä riippumatta tai harkitsemattomuuttaan. Koko elämäniän seuraava velka ei kuitenkaan anna mahdollisuutta normaaliin elämään. Voisiko velan periä verotuksen kautta? Yhtenä tutkimisen arvoisena asiana voisi olla velkajärjestelyn helpottaminen verotuksen kautta. Ulosottoviranomainen voisi antaa tiedot henkilön veloista verottajalle, joka perisi suuremmalla veroprosentilla (esimerkiksi 10%) velallisen tuloista veroa. Menettely olisi velalliselle vapaaehtoinen niin kuin nyt velkajärjestelykin on, mutta esimerkiksi kolmen tai viiden vuoden säännöllisen maksamisen jälkeen edellyttäen, ettei uusia maksuhäiriöitä ole ilmaantunut, poistettaisiin myös luottotietomerkinnät. Silloin ihminen voisi jatkaa suhteellisen normaalia elämää. Korotettua veroa perittäisiin, kunnes velat on maksettu. Järjestelmä olisi kannustava nykyisen rankaisuperiaatteen sijasta. Pystyvä ja osaava henkilö voisi iloita vaikkapa palkankorotuksesta ilman, että kaikki menisi vanhojen velkojen maksuun. Idea ei ole uusi mutta ihmettelen, ettei siitä ole pidetty isommin ääntä. Tietenkin se vaatisi tarkkoja selvitystoimia kaikista seurannaisvaikutuksista ja muutoksia moneenkin lakiin, mutta mielestäni ajatus ei voisi olla ainakaan huonompi kuin nykyinen käytäntö, josta eivät monessa tapauksessa hyödy veloittajat eivätkä velalliset. Uskoisin, että henkilö, joka on pyörinyt luottotietonsa menettäneen kurimuksessa vuosikaudet tai jossain tapauksessa vuosikymmenet ja saisi näin mahdollisuuden palata normaalikansalaiseksi, pitäisi tarkkaan huolen siitä, ettei uutta maksuhäiriömerkintää enää pääse syntymään. Teksti: Kari Laurila
|
