Hyvät tavoitteet tarvitsevat euroja toteutuakseen

(1.2.2008 Talentia) Sosiaali –ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma kertoo hyvästä tahdosta ja korkeista tavoitteista, jotka on helppo hyväksyä. Sosiaalialan ammattiliiton epäkiitolliseksi tehtäväksi jää pilata ylevä tunnelma ja muistuttaa rahasta, toteaa Talentian puheenjohtaja Eila Malmström.

Sosiaali- ja terveydenhuolto ei toimi eikä kehity ilman osaavia ja sitoutuneita työntekijöitä. Erityisinä avainryhminä ovat sosiaalityöntekijät ja lääkärit, joista molemmista on kunnissa kova pula. Kaste-ohjelmassa halutaan lisätä koulutusta, jotta työntekijävajeesta päästäisiin.
Talentian puheenjohtajan Eila Malmströmin mielestä työntekijäpula johtuu enemmän työoloista ja palkkauksesta kuin koulutuksen ongelmista.

- Sosiaalityöntekijät siinä kuin lääkäritkin ovat alkaneet karttaa kuntia samoista syistä: työ on pakkotahtista, mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön ovat vähäiset ja kollegoiden tuki puuttuu, koska päteviä ja sitoutuneita työtovereita ei ole. Kun lisäksi palkka ei vastaa tehtävien edellyttämää koulutusta, työn vaativuutta ja vastuullisuutta, on luonnollista että hakeudutaan paremmin palkattuihin ja vähemmän sitoviin työpaikkoihin.

- Suositukset ja hankkeet eivät johda pitkälle, jos kunnasta puuttuu tahto, ymmärrys tai rahat, usein nämä kaikki. Miten sosiaalihuolto voisi kehittyä, jos kunnassa ei ole sitoutuneita ja osaavia työntekijöitä? Uudelleen organisointi ei riitä, vaikka välttämätöntä onkin. Tätä kuntien ja valtiovallan tuntuu olevan vaikea myöntää. Kasteohjelmassa on liian vähän rahaa uudistusten toteuttamiseen.

Lisäksi Malmström vaatii kuntapäättäjiltä ajattelutavan muutosta.
- Osaava sitoutunut työntekijä ei ole menoerä, vaan tuottaa kunnalle hyvinvointia ja säästöjä. Jotta sosiaalipalveluista saadaan toimivat ja vaikuttavat, tarvitaan enemmän virkoja ja toimia sekä parempia palkkoja.

Malmström vakuuttaa, ettei narise turhasta. Kunnalliselle sosiaalitoimelle ja erityisesti sosiaalityöntekijöille on säädetty jatkuvasti lisää tehtäviä ja kiristetty velvoitteita ilman, että on huolehdittu lisäresursseista. Viime vuosien esimerkkeinä Malmström mainitsee kuntouttavan työtoiminnan, lastensuojelulain velvoitteet ja toimeentulotukiasioiden käsittelyn aikanormit.

Malmström haluaa huomauttaa, ettei hänelle ole mitään näitä uudistuksia vastaan. Ne ovat tarpeellisia, mutta resurssikysymykset on otettava vakavasti. Juuri niiden laiminlyönti on johtanut kestämättömiin työoloihin, jotka työntävät sosiaalityöntekijöitä pois kunnallisesta sosiaalityöstä.
Malmström käyttää esimerkkinä sosiaalityöntekijäryhmää, mutta huomauttaa, että kunnallisessa sosiaalihuollossa on monia muita sosiaalialan koulutettuja ammattilaisia, joihin samat työolo- ja palkkausongelmat koskevat yhtä lailla ja jotka niinikään on ratkaistava, ennen kuin valtioneuvoston tavoitteet toteutuvat.