Vuoden isä

Espoolainen sosiaalikasvattaja Jouni Lehmonen valittiin vuoden isäksi marraskuussa 2007.  Palkinnon luovutti peruspalveluministeri Paula Risikko.  Vuoden isä -palkinto jaettiin nyt toista kertaa ja palkinnon suojelijana on tohtori Pentti Arajärvi.  Tänä vuonna painopisteenä oli arjen isyys. Palkinnolla halutaan kiinnittää huomiota isän merkitykseen ja rooliin vanhempana.

Vuoden isän kolumni Ajassa Nyt -verkkolehdelle

Isän rooli

Kuva: Jouni Lehmonen

Viime aikoina on julkisuudessa puhuttu yhä enemmän miehen rooleista ja nimenomaan miehen roolista isänä. Onkin hyvä että, isyydestä ja isän asemasta viritellään keskustelua. Keskustelua isyydestä voisi olla kyllä vielä enemmänkin ja siinä voisi olla enemmän tasoja ja syvyyttä.   Nykypäivänä isänä oleminen on muuttunut paljon. Enää ei riitä, että isä on niin sanotusti perheen elättäjä ja kurin pitäjä. Nykypäivä antaa isille paljon enemmän velvollisuuksia, mutta myös oikeuksia. Isät joutuvat ja ennen kaikkea saavat olla perheen aktiivisia jäseniä, he osallistuvat aktiivisesti lapsen hoitoon ja sitä kautta luovat lapseensa läheisen suhteen jo varhaisessa vaiheessa.

Emotionaalisen suhteen luomineen lapseen heti lapsen syntymän jälkeen on oikeus jota isillä ei ole ennen ollut ja joka antaa vahvan pohjan siihen kasvattajan rooliin mitä isiltä nykyään vaaditaan. Isä ei ole lapsilleen nykypäivänä se kaukainen hahmo joka on yleensä töissä tai harrastuksissaan ja käy joskus kotona lepäämässä, eikä häntä saa silloin häiritä. Nykypäivän isä on yhä enemmän lastensa arjessa elävä ja tunteensa näyttävä turvallinen kasvattaja. 

Se miten tähän tilanteeseen on päädytty eli, että isillä on kotona yhä enemmän velvoitteita, mutta myös yhä enemmän oikeuksia on tietenkin naisten ansiota. Tasa-arvo lasten hoidosta ja kotitöihin osallistumisesta on naisten pitkään ajamia asioita. Isien aktiivisempi rooli lasten hoidossa ja kotitöissä on mielestäni pikemminkin oikeus kuin velvollisuus.

Tämän päivän isän rooli ei ole täysin ongelmaton. Aika olisi saatava riittämään niin moneen asiaan, ettei vuorokauden tunnit tahdo riittää. Nykypäivänä työelämä vaatii työntekijöiltä täydellistä sitoutumista, joten työ vie myös isien vuorokaudesta ison osan, sitten olisi saatava aikansa riittämään perheelle, harrastuksille ja ystäville. Tämä on yhtälö joka vaatii isiä tekemään valintoja ja laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Onneksi nykyään yhä useammat isät laittavat tärkeysjärjestyksessä perheen ykköseksi. Joudutaan siis useimmiten tinkimään harrastuksista ja sosiaalisesta elämästä. Toisaalta tässä yhtälössä on voittaja perhe ja ennen kaikkea lapset.

Päättäjien olisi yhä enemmän panostettava päätöksenteossaan perheiden hyvinvoinnin edistämiseen. Onhan perhe yhteiskunnan tärkein yksikkö ja jos perheet voivat hyvin niin myös yhteiskunta voi hyvin. Olisikin syytä tehdä sellaisia päätöksiä, että isät voisivat yhä enemmän käyttää aikaa perheensä kanssa. Näillä päätöksillä tarkoitan sellaisia todellisia vaihtoehtoja, että esim. pitemmäksi ajaksi hoitovapaalle jääminen olisi isälle todellinen vaihtoehto. Kuukauden isyysloma ei mielestäni ole tarpeeksi pitkä aika suhteen luomiseksi lapseensa.

Jouni Lehmonen