[ Etusivu ]  [ Uusimpaan lehteen ]  [ Viihde ja kulttuuri ]  [ Artikkelit ]  [ Blogit ]  [ Toimitus ]  [ Website Builder
Help for Underprivileged HFU ry:n julkaisema sitoutumaton verkkolehti ISSN 1797-3120, Helmikuu 2008

Lukijoiden kirjoituksia Salakuunneltua & Salaisuuksia Iltapäivälehtien viihdeuutiset Hauskat videot You Tube (rss)

 

>

 

Morokollin murinaa

 

KOIRIEN POSTILAATIKOT

 

   

Koirien keltainen postilaatikko lätköttää lumella kuin vihreänkeltainen sairaan miehen aurinko, voi noita

 

Salaisia viestejä mitä ne toisilleen lähettelevät, elukat, laumasielut, kinoksiin kuseksijat, pantaan

Hirtetyt kotilemmikit, meidän sesset ja hauvelit jotka ei kellekään pahhaa tee, ei meijän Musti,

 

Mutta varokaa te viattomat sielut, te jumaluskovat pölvästit, te kaikkeuden kaulapannat, te jotka

 

Riepotatte narunne jatkeena tuota pissivää piskiä, tuota hurttien hurttaa,viattoman näköistä lemmikkiä

 

Verenhimosine hampaineen, siinä se kusta luikkii koipi pystyssä kinokseen, viestiä vieraille,

Petturi, Juudas juottokuppinne ääressä, salakavala Brutus tikari takapuolessaan,

 

Siinä se kusta luikki salaista viestiä maanalaiselle organisaatiolleen, muikeaa morsetusta 

 

Kohtalonveljilleen, vielä koittaa kaulapannan leikkauksen päivä, eläköön koirien

 

Vapautusarmeija kinokseen kustuine banderolleineen, viel

 

Konttaavat isännät panta kaulassa kupilleen, nälkiintyneiden eläinten laumat

 

Vaeltavat tyhjissä kylissä kuin oudon taudin kulkukauppiaat, kuu on musteenpunainen

 

Ruosteläikkä taivaantynnyrissä, ruskea ruma reikä ja ulvovat nämä susien

 

Sukulaiset perimänsä perään kuin kuu-hullut uskovaiset, vaivaisen luun kerjäläiset

 

Ja kuu kolisee kuin peltirumpu, sodat soditaan ja poikain pyllyt pestään, surua

 

Sataa silmiin kuin psiaroivaa usvaa sokeiden marttakerholaisten pitsiliinoihin, suolla ulvoo

 

Yksinäinen rakki kuin tuuli maahan juurtuneen käkkärämännyn muistolle

 


 

CONCORDEN PUTOAMINEN

 

Onneksi ne oli vaan rikkaita saksalaisia

 

sanoo työttömien talon ohjaaja ruokalassa

 

ja katsoo iltapäivälehden kuvaa  nousussa räjähtäneestä koneesta

 

sitten ihmisiä ympärillään

 

kukaan ei kommentoi

 

Kovaniemi Markku

Lisää Morokollin murinaa vanhemmissa lehdissä...


 

Aasin siltaa uuteen vuoteen

 

   

Aina kun aloittaa kolumnin tai minkä tahansa jutun sitä miettii hetken lukijoita.Millaisia ihmisiä he ovat.Tai onko niitä ylipäänsä olemassa? Seuraa silmä tarkkana Googlen kautta tilastoja omien juttujensa kohtaloista maailman bittimerillä, miten ne pärjäävät, onko niillä ollut lukijoita.

                     

Tai millaisia ihmisiä ovat ne ihmiset jotka lukevat tätä verkkolehteä jota HFU ansiokkaasti jaksaa toimittaa.Miten sitä voisi ryömiä näitä bittijonona pitkin kurkistamaan lukijoitaan.Ei mitenkään,siinä on yksi kirjoittamisen paradokseja – kun työ on tehty sitä ei enää ole, se lähtee kuin lapsi maailmalle ja katoaa sinne.Voi vain toivoa, että se pärjäisi jotenkin tai sitten voi surkutella niitä surkeita juttuja jotka on päästänyt käsistään, niitä joista toivoisi että ne voisi vaikka kasvattaa uudestaan niin kuin epämääräisille teille eksyneen lapsen.Aloittaa kaiken alusta.

                     

Mutta sitäkään ei voi tehdä.Jokainen lause vie tätäkin kolumnia eteenpäin ja adagio soi taustalla hyvin surumielisenä ja haikeana kuin luopumisen aavistus, kuin vuoden loppu joka taas häämöttää edessä.Ja kirjoittaja ilahtuu kun hän löytää juttuunsa tällaisen aasinsillan jota pitkin kopsutella juttuaan eteenpäin.Hurraa kaikenmaailman aasinsilloille jotka pelastavat pulaan joutuneet kolumnistit keskellä jutunteon vaikeutta.Ja ehkä pitääkin olla hieman aasin luonnetta että jaksaa kirjoittaa.

Tai kuvitella, että tätäkin juttua lukee päätteltään joku elämän katkeroittama kaunasielu joka kaipaa myrkylliseen mieleensä lisää höystettä, muutaman kirpeän havainnon maailman epäkohdista, muutaman ikävän pessimistisen havainnon siitä että yleensä maailmassa kaikki jutut päättyvät onnettomasti niin rakkaudessa kuin muuallakin, muutaman epäselvän huomatuksen Matti Vanhasen ja muiden poliitikkojen kelvottomuudesta, petetyistä vaalilupauksista, pakolaisten tulvimisesta maahamme, työttömien laiskuudesta, sosiaalitoimiston epäluotettavuudesta ja milloin mistäkin epäkohdasta.Epäkohdat piristävät aina pessimistiä koska hän olettaa että maailmaa koostuu epäkohdista, maailma itsessään on jo suuri epäkohta ja se että pessimisti joutuu elämään tässä persläven näköisessä epäkohdassa on jo itsessään suuri loukkaus pessimistin egolle.Siksi hän tarvitsee paljastuksia ja sensaatioita, jotain jonka kautta todistaa itselleen että elämässä ei kannata odottaa mitään hyvää.Kirjoittajan on hyvä tarttua tähän juttua tehdessään – ei muuta kuin keksiä muutama ikävä tosiasia, siepata jostakin jonkun onnettoman politikon tai virkamiehen typerä lausahdus, liioitella se sadanteen potenssiin ja kirjata ylös ikään kuin tosiseikkana ja juttu on valmis.Tai asennoittua juttuun kuin kynänsä raivoon yllyttänyt Kalevan juttutuvan kiihkomieli jonka mielestä Jere Karalahti joutaisi jorpakkoon ja jokainen suomalainen hiihtäjä, Kuitunen varsinkin käyttää taatusti dopingia, se on todistamattakin selvä tosiasia,eihän se muuten voisi menestyäkään. Pyöritellä siitä kokonainen juttu, kuvitella jokin kärsimänsä vääryys ja paisutella se sadanteen potenssiin.

 

Ja silloinhan onkin jo päässyt juttunsa loppuun.Aasinsilta näkyy selän takana puisena harmaana laatikkona, joki on taas tyyni ja kirjoittaja kopsuttelee aasillaan eteenpäin kuin muinainen Jeesus-lapsi.Kunnes huomaa että vertaus on kohtuullisen ontuva.Pitäisikö se korjata?Keksiä jokin parempi.Mitä paskaa tekemistä Jeesus-lapsella on tämän aasisillan kanssa.Mielen pohjalla häämöttää jokin toinenkin kuva kaukaa omasta lapsuudesta, tekisi mieli tarttua siihen mutta ei jaksa.Jossakin tuolla on lukija joka saattaa nämäkin rivit lukea, ehkä.Kirjoittaja tuntee vain uupumusta, vuosi on ollut pitkä ja työteliäs, kohta hän on valmis vaikka johtamaan kirjastoa, pätevä,moneen kertaan koulittu työtön.Uusi vuosi tulee, vuosi vaihtuu kuten sanotaan ja jos sitä ei muusta tiedä niin ainakin siitä ,että pitää hankkia uusi seinäkalenteri.

 

Niin että hyvää uutta vuotta kaikille niille jotka jaksoivat tänne asti seurata tätä polveilevan aasin poukkoilua.Uusi mäki häämöttää edessä eikä aasin auta kuin kiivetä…

 

Kovaniemi Markku

 

report phishingreport abuse
This page is hosted by XM.COM - Free Web Hosting