Historian suurimmat ääliömäisyydet ja konnantyöt on perusteltu kutsumalla niitä välttämättömyyksiksi. Historiallisia välttämättömyyksiä ovat olleet niin Neuvostoliiton maatalouden pakkokollektivisointi, Hitlerin Saksan rotuohjelma, Suur-Suomen rakentaminen, Maon Kiinan Suuri harppaus, Bushin terrorismin vastainen sota ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alasajo, ihan muutamia mainitakseni. Näille projekteille ei ole toteutusaikanaan olemassa vaihtoehtoja. Jälkikäteen niistä ei haluta ottaa sen enempää kunniaa kuin vastuutakaan.

Entä jos pörssi korvattaisiin Veikkauksen peleillä? Poikkinaisen mielestä ihmisten pitää kyllä pääsääntöisesti saada perustaa yrityksiä ja yrittää kasvattaa niitä, eikä yrityksen myymisenkään pitäisi kiellettyä olla. Kun alkujaan yritysten varainhankinta-aparaatiksi perustetun pörssin nykyistä toimintaa ja sen yhteiskunnallisia vaikutuksia seuraa, tulee kuitenkin mieleen, että häntä heiluttaa koiraa nyt niin voimallisesti, että hauvasta on taju lähteä ja isäntäkin joutuu väistelemään henkensä edestä. Näinkö sen on pakko olla? Entä jos yrityksiin tehtävistä sijoituksista tehdään veroratkaisuilla pitkäkestoisia ja siirretään vedonlyönti yritysten menestyksestä Oy Veikkaus AB:lle, jolla on kokemusta niin raviveikkauksesta kuin pitkävedoistakin. Tulosveikkauksen oheen on syytä perustaa myös puhtaasti arvontaan perustuva Optio-lotto, jotta nykyisen pörssin kaikki funktiot saisivat vastineensa. Tämän järjestelyn jälkeen ne, joilla on ylimääräistä rahaa voivat edelleen harjoittaa pelaamista, joku varmasti rikastuukin. Yhteiskunta saa kuitenkin toiminnasta kunnollisen siivun - ja varsinaiseen yritystoimintaan sijoitetut rahat alkavat työllistää, kun puhdas pelimerkkifunktio on niiltä otettu pois.

Entä jos maailman erityistalousalueilta tuotaville hilavitkuttimille asetettaisiin tullimaksu? Maksun tuotto tulisi palauttaa talousalueen muutaman euron päiväpalkkaa nauttiville työläisille. Pääasia olisi, että tuotannon ja työpaikkojen huutokauppaaminen maasta ja maanosasta toiseen – Euroopasta Kiinaan ja sieltä edelleen Afrikkaan – saataisiin kuriin. Miksikö? Nykyinen käytäntö on johtanut siihen, että tuotanto siirtyy sinne, missä työntekijöiden oikeudet ovat olemattomimmat, ympäristöä voi saastuttaa suruttomasti ja valtio tyytyy yritysten verottamisen sijasta siihen, että osa kansalaisista saa toistaiseksi ruokittua itsensä. Seuraavan huutokauppakierroksen ajankohdastahan ei ole tietoa. Virallisen jargonin mukaan nykyinen käytäntö auttaa köyhien maiden ihmisiä nousemaan köyhyydestä, tehostaa kansainvälistä työnjakoa ja yritysten kilpailua, jonka siunauksellisesta vaikutuksesta tavaroiden kuluttajahinnat putoavat ja laatu paranee.

Poikkinaisen havaintojen mukaan ainoita varsinaisia hyötyjiä ovat globaalisti toimivat yritykset, joiden voitot ovat kasvaneet. Kuluttajat saavat monissa tapauksissa tavaransa entistä halvemmalla (kaikkiin tuotteisiin tämä ei tietenkään päde), mutta vastavuoroisesti ainoa laadunvalvonta on hänen itsensä niskoilla ja vastuu tuotteiden turvallisuudesta, eettisyydestä ja ekologisuudesta on hajasijoitettu jonnekin Kauriin kääntöpiirin ja Alfa Centaurin välille. Mahdollinen kuluttajahintojen aleneminen auttaa myös varsin rajallisesti niitä, joiden työpaikka on globaalin kilpailun myötä siirretty ulkomaille, varsinkin kun valtio heikentää sosiaaliturvaa – edelleen globaalin kilpailukyvyn nimissä. Edelleen kärsivät pienet ja keskisuuret paikalliset yritykset. Niin sanotuilla vapailla markkinoilla tälle kehitykselle ei näy loppua: maailman väkiluku kasvaa koko ajan. Ilmastomuutoksen, viljelymaan häviämisen, energian ja keinolannoitteiden kallistumisen myötä nälkää näkevien laumat kasvavat lähitulevaisuudessa. Tuottovaatimusten kasvaessa työvoimakuluja voidaan epäilemättä leikata lähes loputtomasti. Ketjureaktion tavoin kehitys valuu kaikkiin vapaan kaupan piirissä oleviin maihin.

Poikkinaisen mielessä on käynyt myös epäilys siitä, että nykyisenkaltainen puolivalmisteiden, komponenttien ja valmiiden tuotteiden rahtaaminen edestakaisin pitkin pallon pintaa kuluttaa melkoisesti energiaa, jonka näennäinen halpuus mahdollistaa koko hullunmyllyn. Tuotot valuvat Suuren Pääoman syliin, laskut tulevat meidän jälkeläistemme maksettavaksi.

Aloitettuaan vuotensa näillä pääomien ja tavaran vapaan liikkuvuuden periaatetta kyseenalaistavilla kerettiläisillä ajatuksilla Poikkinainen ummistaa tyytyväisenä silmänsä. Nykyaikaisesta jumalanpilkasta rangaistaan nopeasti ja julmasti: pelkkää teon ajattelemista seuraa näkymättömäksi muuttuminen mediassa, ja sen pahempaa rangaistustahan ei moderni ihminen voi kokea. Median virtuaalitodellisuuden ulkopuolella Poikkinainen taas tietää ajatuksensa monin kerroin kestävämmiksi kuin liturgian nykyisen vapaan kilpailun siunauksellisuudesta tai rajattomasta kasvusta rajallisessa tilassa.

Poikkinainen

Poikkinaisen juuri ilmestynyttä pakinakokoelmaa "Järki ja tunteet" saa kirjakaupoista ja kustantajalta.