Yhteiskuntavastuun perään kysellään yleisesti ja maan ylin johto kaipaa sitä yrityksiltä. 

Yritykset eivät torju yhteiskuntavastuun ottamista, koska jos uskotaan mielikuvaan yhteiskuntavastuuta kantavista yrityksistä, se tuo noille yrityksille  valtaa.  

Ne, jotka katsovat yhteiskuntavastuun kuuluvan yrityksille, eivät ole Suomessa vielä tarjonneet yrityksille vastuuta myös koulutuksen ja terveydenhoidon järjestämisestä. Ehkä sekin päivä vielä nähdään, kun näin tapahtuu.

Poliittisille päättäjille vastuun siirto on käsien pesemistä siitä perimmäisestä tehtävästä ja vastuusta, joka heille kuuluu. Häviäjinä ovat kansanvalta ja oikeudenmukaisuus.

Kun väitetään, että yritys kantaa yhteiskuntavastuutaan tuottamalla mahdollisimman suurta voittoa, on kysyttävä, miten se hyödyttää muuta yhteiskuntaa, kun nuo voitot yhä useammin viedään pois maasta? Miten yhteiskunnan muut tavoitteet hoituvat, kun talouden rahavirroista yhä pienempi osuus ohjautuu hyvinvointipalveluihin?

Hyvinvoinnin alamäki ei ole sattumaa, sillä ovathan Euroopan unionin tärkeimpinä taustavaikuttajina jo pitkään olleet eurooppalaisten suuryritysten johtajat. Stora-Enson ex-johtaja Jukka Härmälä oli vuosia ERT-ryhmän, eli ”Eurooppalainen Pyöreä Pöytä” –ryhmän jäsen. ERT:n käsialaa on mm. EU:n toteuttama neljän vapauden oppi. Vapauksista pyhin on pääomien vapaa liikkuminen. Se on suojattu EU:n tärkeimmissä sopimuksissa.  

Hyvinvoinnin perustaksi tarvitaan siis itsenäisyys EU:n ulkopuolella.  

Antti Pesonen

Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja

Ajassa Nyt -verkkolehti jonka tekijä on Ajassa Nyt on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi lisenssillä