Eriarvoisuudessa tapahtuneista muutoksista raportoidaan laajasti ja yksityiskohtaisesti Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Heikki Taimion toimittamassa kirjassa ”Talouskasvun hedelmät – kuka sai ja kuka jäi ilman?”  Kirja julkistettiin tiistaina 6.11. Paasitornissa eriarvoisuutta käsittelevässä seminaarissa, jonka järjestivät Palkansaajien tutkimuslaitos, Työväen Sivistysliitto ja Työväen Akatemia.

Kirjan on kustantanut Työväen Sivistysliitto, ja se julkaistaan Palkansaajasäätiön tuella.

Kirja kokoaa yhteen viimeaikaisia tutkimuksia eriarvoisuuden muutoksista Suomessa ja sisältää myös pohjoismaisen vertailun. Se koostuu 12 artikkelista, jotka valottavat eriarvoisuuden muutoksia eri näkökulmista erityisesti 1990-luvun alun laman jälkeisinä vuosina. Kirjoittajina on yhteensä 19 professoria ja tutkijaa.

1990-luvun alun lamassa kansantalouden kakunjako kääntyi voimakkaasti yritysten hyväksi. Ne ovat käyttäneet saamistaan voitoista huomattavan osan osingonjakoon ja suoriin sijoituksiin ulkomaille. Työllisyyden parantamisen nimissä harjoitettu palkkamaltti on tukenut tätä tulonjaon muutosta. Vuoden 1993 verouudistus, jossa pääomatuloille säädettiin erillinen, ansiotuloja alhaisempi veroprosentti, teki voitonjaon entistä kannattavammaksi. Vuosina 1994–2004 väestön suurituloisimman prosentin käytettävissä olevat tulot nousivat 154 %, kun samaan aikaan pienituloisimmalla kymmenesosalla kasvu oli vain 14 %. Myös varallisuuserot kasvoivat selvästi.

Tulopolitiikan avulla on onnistuttu pitämään palkkaerot lähes ennallaan samalla kun veronkevennyksillä on tuettu käytettävissä olevien tulojen kasvua. Verotuksen progressiivisuus on kuitenkin heikentynyt tulojakauman molemmissa päissä, ja sosiaaliturvaetuudet ovat jääneet jälkeen ansiotasosta.

Työmarkkinoilla ovat lisääntyneet erityisesti osa-aika- ja vuokratyö, joihin liittyy suurempia toimeentuloriskejä.

1990-luvun lopulla suhteellinen tuloköyhyys – alle 60 prosenttia mediaanitulosta saavien osuus – lisääntyi voimakkaasti, eikä tilanne ole parantunut 2000-luvulla. Köyhät ovat entistä köyhempiä. Vaikka naisten ja miesten väliset tuloerot ovat hiukan pienentyneet, on erityisesti yksinhuoltajuus ja yksin asuminen merkinnyt suurempia köyhyysriskejä. Ikäryhmistä korkein köyhyysriski on nuorilla aikuisilla, joista valtaosa on opiskelijoita. Eläkeläisten keskinäiset eläke-erot ovat kaventuneet, mutta kokonaisuutena eläkkeet ovat jäämässä jälkeen ansio- ja pääomatuloista. Alueiden väliset tuloerot ovat pysyneet ennallaan, mutta eriarvoisuus on kasvanut voimakkaimmin pääkaupunkiseudulla ja köyhyysriski on kohonnut selvimmin kaupunkimaisissa kunnissa.

Terveyspalveluiden käytössä eriarvoisuus on Suomessa ollut muihin maihin verrattuna suurta. Erot ovat kasvamassa, kun yksityisten palvelujen käyttö lisääntyy varakkaampien keskuudessa ja pienituloiset käyttävät terveyspalveluja vähemmän.  Tiedot sosiaalipalveluiden käytöstä ovat puutteellisia, mutta monet merkit viittaavat siihen, että niissä tapahtuneet muutokset ovat lisänneet eriarvoisuutta voimakkaasti.

Suomi ja muut Pohjoismaat ovat tunnettuja tasaisesta tulonjaosta, vähäisestä köyhyydestä ja laajoista julkisista palveluista samalla kun ne ovat sijoittuneet hyvin kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa. Vertailut osoittavat myös, että mitä laajemmin kansalaiset otetaan mukaan hyvinvointivaltioon niin hyötyjinä kuin maksajinakin, sitä suuremmaksi muodostuu hyvinvointivaltion kannatuspohja ja sitä kautta sosiaaliturvan taso, jolla paremmin pystytään nostamaan huono-osaisia köyhyydestä. Näitä saavutuksia uhkaavat niin rikkaiden irtiotto verotuksessa, yksityisten terveyspalvelujen ja vapaaehtoisen eläkesäästämisen suosiminen kuin tarveharkinnan lisääminenkin. Eriarvoisuuden muutostrendi on ollut päättäjien tiedossa.

 

Julkaisu Heikki Taimio (toim.): Talouskasvun hedelmät – kuka sai ja kuka jäi ilman? Työväen Sivistysliitto, Helsinki 2007. ISBN 978-951-701-514-1, 240 s.