Lastensuojelun keskusliitto opetusministeriölle:

Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman sisällöllinen laajuus on myös sen heikkous

1.11.2007 (Lastensuojelun keskusliitto)  Lastensuojelun Keskusliitto katsoo, että ohjelmaluonnos on varsin kattava ja laaja ja käsittelee monipuolisesti lapsen ja nuoren elämänalueita ja elinympäristöjä. Myönteisenä nähdään ehkäisevän työn ja varhaisen puuttumisen merkityksen korostus samoin kuin se, että luonnoksessa on otettu huomioon ylisukupolvinen syrjäytyminen, lapsiköyhyys ja huono-osaisuus.

Keskusliiton mielestä ohjelman sisällöllinen laajuus on myös sen heikkous. Ohjelman tavoitteet ja toimenpidesuositukset eivät nyt nouse tekstikokonaisuudesta riittävän voimakkaasti esiin. Ohjelmaa jäntevöittäisi selkeä priorisointi sekä jäsennys, paikoin toimintaympäristön kuvauksen supistaminen ja tukeutuminen jo olemassa olevaan asiatietoon.

Pyydettynä lausuntonaan Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta Lastensuojelun Keskusliitto toteaa seuraavaa: Yleistä Ohjelmaluonnos on varsin kattava ja laaja ja käsittelee monipuolisesti lapsen ja nuoren elämänalueita ja elinympäristöjä. Myönteistä on, että luonnoksessa korostetaan ehkäisevän työn ja varhaisen puuttumisen merkitystä samoin kuin se, että luonnoksessa on otettu huomioon ylisukupolvinen syrjäytyminen, lapsiköyhyys ja huono-osaisuus. Nykytilanteen kuvauksessa korostuu kaikkinainen eriarvoistuminen: alueellinen, kaupunginosittainen, sosiaalinen ja etninen. Ohjelman tavoite- ja toimenpideosioissa ei Lastensuojelun Keskusliiton mielestä kuitenkaan vastata kattavasti kuvattuihin haasteisiin. Nuorisolain määrittelyn mukaisesti lapsuus ja nuoruus käsittää ikävuodet 0-29. Koska ikähaarukka on näin laaja, olisi kehittämisohjelmassa ollut hyvä erottaa lapsuus ja nuoruus selkeämmin omiksi analysoiduiksi kokonaisuuksikseen, joita määrittävät kansallinen lainsäädäntömme ja kansainväliset (ihmisoikeus)sopimukset. Tämä olisi helpottanut myös kehittämisohjelman jäsennystä ja sen avautumista lukijalle. Keskusliiton mielestä ohjelman sisällöllinen laajuus on myös sen heikkous. Ohjelman tavoitteet ja toimenpidesuositukset eivät nyt nouse tekstikokonaisuudesta riittävän voimakkaasti esiin. Ohjelmaa jäntevöittäisi selkeä priorisointi sekä jäsennys, paikoin toimintaympäristön kuvauksen supistaminen ja tukeutuminen jo olemassa olevaan asiatietoon (vrt. esim. 2. luvun Pohja rakentuu varhain). Kehittämisohjelmassa ei tarvita yleistä kuvausta lapsen ja nuoren kehityksestä. Tärkeää sen sijaan on, että lasten sekä nuorten kasvu- ja elinolosuhteita tarkastellaan elinkaaripolitiikan kautta. Kehittämisohjelmasta puuttuvat myös aikataulut sekä arviot toteuttamiskustannuksista ja niiden kattamisesta. Toteuttamisen vastuutahot tulee keskusliiton mielestä määrittää esitettyä yksilöidymmin ja velvoitteiden näkyä myös vastuutahojen suunnitelmissa ja budjetoinnissa. Tämä luo pohjan myös ohjelman seurannalle ja toteutumisen arvioinnille. Prioriteetit. Lastensuojelun Keskusliiton mielestä kehittämisohjelmassa tulee painottaa lastensuojelun toimintaedellytysten turvaamista niin valtio- kuin kuntatasollakin uuden lastensuojelulain toimeenpanon turvaamiseksi. Perhehoitolaki kaipaa pikaista uudistamista, samoin varhaiskasvatuslaki sekä oppilashuoltolaki. Uudistukset turvaavat kehittämistyön lainsäädännöllisen pohjan. Järjestöjen asemaan tulee ohjelmassa kiinnittää nykyistä enemmän huomiota kumppanuuden näkökulmasta. Huomiota tulee kiinnittää myös järjestöjen rahoituksen turvaamiseen. Monikulttuurisuus ja vammaiset sekä pitkäaikaissairaat lapset ja nuoret sekä heidän erityistarpeensa on tärkeä ottaa huomioon läpäisyperiaatteella kautta koko ohjelman. Lasten suojelu ennen lastensuojelua on näkökulma, jonka tulisi ohjata suomalaista lapsi- ja nuorisopolitiikkaa. Normiohjausta tarvitaan myös sosiaalisektorilla, ei pelkästään terveydenhuollossa. Kehittämisohjelman on tarkoitus muodostaa pohja hallituksen lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmalle. Keskusliiton mielestä kehittämisohjelman suhde politiikkaohjelmaan ja muiden hallinnonalojen ohjelmiin tulee kuvata ja arvioida esitettyä paljon selkeämmin. Nyt esim. kehittämisohjelmassa todetaan politiikkaohjelman seuraavan ja tukevan kehittämisohjelman toteutumista vaalikaudella. Politiikkaohjelman laadinnassa on välttämätöntä ottaa huomioon myös muu lapsipoliittinen ohjelmatyö ja asiakirjat, jotka linjaavat suomalaista lapsipolitiikkaa. Kehittämisohjelmassa ei mainita lainkaan YK:n Lapsen oikeuksien erityisistunnon loppuasiakirjaa ”A World Fit for Children” eikä sen pohjalta laadittua kansallista ”Lapsille sopiva Suomi” –toimintaohjelmaa: Kehittämisohjelmassa ei myöskään viitata YK:n Lapsen oikeuksien komitean johtopäätöksiin ja suosituksiin, jotka Suomi sai Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista koskevasta 3. määräaikaisraportistaan. Ennen uuden maaraportin antamista (2008) em. suositukset määrittävät osaltaan suomalaisen lapsipolitiikan kehittämistä. On tärkeää, että kehittämisohjelmassa otetaan huomioon lapsia koskevan lainsäädännön velvoitteita. Lastensuojelun Keskusliiton mielestä esimerkiksi lastensuojelulain velvoitteita ei kuitenkaan ole enää tarpeen kirjata ohjelman toimenpideosioon, vaan esittää konkreettisia toimenpiteitä velvoitteiden toteuttamiseksi. Lapsi-, nuoriso- ja lastensuojelu järjestöillä on merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Ne kehittävät ja tuottavat palveluja, jotka täydentävät julkisen sektorin palvelutarjontaa. Vertaistuen tarjoaminen, osallisuuden lisääminen ja sosiaalisen pääoman kartuttaminen ovat järjestöjen toiminnassa keskeisellä sijalla. Ohjelmaluonnoksessa järjestöjen asemaa ja merkitystä soisi korostettavan nykyistä enemmän. Varhaisen puuttumisen sekä ennaltaehkäisevän työn ja palveluiden merkitys nostetaan ohjelmassa yhdeksi tärkeimmistä perheen hyvinvointiin vaikuttavista asioista. Tämän vuoksi on toivottavaa, että ohjelma mm. konkretisoi, mitä palveluiden parantamiseksi tulee tehdä. Hallituksen lapsi- ja nuorisopoliittisissa tavoitteissa ennaltaehkäisevää työtä ei mainita lainkaan. Kehittämisohjelmassa vammaisten/pitkäaikaissairaiden lasten ja nuorten näkökulma on varsin suppea – siihen viitataan ainoastaan kohdassa 7.4.3. Nämä lapset ja nuoret kohtaavat kuitenkin arjessa monia samanlaisia ongelmia ja asenteita kuin vaikkapa monikulttuuriset lapset. Myös monikulttuurinen (ei monikulttuurillinen) näkökulma jää ohjelmassa suppeaksi. Maahanmuuttajista puhuttaessa on tärkeä muistaa Suomessa asuvien maahanmuuttajien heterogeenisuus sekä maahanmuuttajaryhmien sisäiset erot. Maahantulon syyt ovat hyvin moninaisia ja vaikuttavat myös maahanmuuttajien palvelutarpeeseen. Maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaisten sekä ns. monikulttuuristen lasten, nuorten sekä perheiden erityistarpeet tulee ottaa huomioon läpileikkaavasti kaikilla hallinnonaloilla. Tämän periaatteen soisi näkyvän myös kehittämisohjelmassa. Lapsi- ja nuorisoystävällisen Suomen rakentaminen on haasteellista. Tästä syystä vaaditaan tavoitteiden ja resurssien realistista yhteensovittamista. Ilman resursseja tavoitteet jäävät kuolleeksi kirjaimeksi. Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta arvioi vuosittain kehittämisohjelman toimeenpanoa ja toteutumista. Neuvottelukunnan kokoonpanon tulee olla laajapohjainen, jotta se kykenee tehokkaaseen arviointiin. Lue koko tiedote tästä >>>