Nyt Kokoomus ja Risikko ovat vaatineet hoitajia tyytymään palkankorotuksiin, jotka eivät juurikaan nosta heitä palkkakuopasta. Euroissa laskien ero ihmisten hoitajien ja koneen hoitajien palkkojen välillä ei mainittavasti kapenisi. Jos sairaanhoitajat saisivat Tehyn vaatimat palkankorotukset, he eivät silti pääsisi lähellekään paperimiesten palkkatasoa. Kaksi vuotta sitten Risikon mielestä sairaanhoitajien olisi tullut saada vähintään yhtä hyvää palkkaa kuin ”koneenhoitajien”, nyt kokoomusjohto taivastelee hoitajien ylimitoitettuja vaatimuksia. Ei ole ihme, että hoitajat ovat pettyneitä ja loukattuja.

Tehyn ilmoittama lähes 13 000 hoitajan joukkoirtisanoutuminen olisi toteutuessaan vaikutuksiltaan katastrofaalinen. Näin laajan työtaistelun vaikutukset eivät rajoittuisi ainoastaan kiireettömään hoitoon ja jonojen pitenemiseen. Uhattuina olisivat myös päivystyspoliklinikat, tehohoito, kiireelliset leikkaukset, synnytykset, keskoshoito tai syövänhoito. Erikoisosaajien työpanosta ei kyettäisi korvaamaan, vaikka heidän tilalleen saataisiin siirreltyä sairaanhoitajia kiireettömän hoidon piiristä.

Hallituksen on tuotava esitys tarvittavat palkankorotukset kattavasta ylimääräisestä valtionosuudesta. Hallitus ei voi nyt vetäytyä vastuusta, sillä se on jo hallitusohjelmasta lähtien sekaantunut kuntasektorin työmarkkinatilanteeseen.

Hallitusohjelmassa todetaan: "Korotetun valtionosuuden suuruus riippuu siitä kuinka selkeästi kuntasektorilla tehtävää palkkaratkaisua onnistutaan kohdentamaan koulutetuille, naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta." Ongelmana on se, että hoitajien palkkakuoppa ei tehdyllä esityksellä korjaannu. Tasa-arvoerä on jaettu sellaisillekin kunta-aloille, joissa keskipalkka on reilusti yli 5000 euroa kuukaudessa. Mihin on unohtunut samapalkkaisuuserän kolmas jakokriteeri – alipalkkaus? Voidaan hyvällä syyllä kysyä, onko hallitusohjelman kirjaus toteutunut.

Poliittiset päättäjät eivät voi vetäytyä vastuustaan senkään vuoksi, että hoitajien palkkauksen korjaamisessa on kysymys koko Suomen terveydenhuollon tulevaisuudesta, ei ainoastaan hoitajien omasta toimeentulosta. Jos emme alan palkkakilpailussa pärjää, kuinka voimme kuvitella väestön ikääntyessä ja hoivatarpeiden kasvaessa ammattitaitoisten hoitajien määrän kehittyvän riittävästi?

Kuntatyönantajalla on jo sovituissa palkankorotuksissa maksamista, niiden aiheuttamat lisäkustannukset nousevat lähes kahteen miljardiin euroon vuositasolla. Hallituksen 150 miljoonan euron ”ylimääräinen” tasa-arvoerä on paljastunut kuplaksi kuntatyönantajan näkökulmasta. Tuo summa sisältyi jo viime keväänä hyväksyttyihin valtiontalouden kehyksiin, koko vaalikaudelle luvattuun 250 miljoonan euron valtionosuuskorotukseen. Kyseessä ei siis ole ylimääräinen tasa-arvoraha, vaan osa luvattuja valtionosuuksia, jonka kunnat olisivat saaneet jo kehyspäätöksen perusteella.

Päivi Räsänen

puheenjohtaja, kansanedustaja (kd)