Köyhän syntinä häpeä, rikkaan röyhkeys
Vtm Reetta Ruokonen tutki sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmassaan suomalaisten lapsiperheiden kokemuksia köyhyydestä. Ylivoimaisesti yleisimmät tunteet köyhillä olivat häpeä ja nöyryytys. Itse olen 6 vuotta tehnyt työtä vähäosaisten parissa ja itsekin köyhyyttä kokenut. Olen törmännyt ilmiöön, jossa ihminen on tosiaankin nöyrä ja häpeilevä hakiessaan avustusta ahdinkoonsa. Onkin kyseenalaista, pitääkö ihmisiä nöyryyttää lisää seisottamalla heitä leipäjonossa kun jaon voi hoitaa hienovaraisemminkin.
Reetta Ruokosen tutkielma herätti myös ajatuksia siitä, miksi hyvin toimeentulevat häpeämättä käyttävät hyväkseen varattomille tarkoitettua apua. Pari vuotta sitten Espanjassa nousi kohu, kun varattomille tarkoitettuja joulukasseja kävivät hakemassa aurinkorannalla lomailevat suomalaiset. Kasseista oli kaiken lisäksi valikoitu vain herkut ja muu tavara heitetty roskiin. Myös Suomessa lehtien palstoilla ihmetellään mersuilla leipä- tai EU-kasseja hakevia ihmisiä. Tuntuukin siltä, että jos joku hankkii miljoona talon ja uuden auton ja sijoittaa näin käyttövarojaan omaisuuteen, hän kokee itsensä köyhäksi. Todellisuudessa on ihmisiä, jotka oikeasti elävät ahdingossa, joten jokaisen apua jakavan järjestön tulisi ottaa vastuu, että apu menee tarvitseville.
EU-elintarvikkeita myöntää jaettavaksi maa- ja metsätalousministeriö ja niiden jako on lakiin tiukasti säädetty:
Elintarvikeavussa sovellettavat säännökset
(MMM:n asetus 1056/2000)
a. Elintarvikkeet on jaettava vähävaraisimmille henkilöille Suomessa. Aina on varmistettava, ettei tuotteita luovuteta muille kuin tukeen oikeutetuille henkilöille. Avunsaannin edellytyksenä ei saa olla järjestön tai yhteisön jäsenyys.
Elintarvikkeita luovutettaessa on aina pyydettävä kuittaus vastaanotosta avunsaajalta.
b. Tuotteet on jaettava vähävaraisiksi todetuille henkilöille ilmaiseksi tai hintaan, joka ei missään tapauksessa saa ylittää järjestölle jakelun toteuttamisesta aiheutuvia kustannuksia. Jos elintarvikkeita käytetään aterioiden valmistukseen, saa aterioista periä korkeintaan 1,7 euron maksun. (Jos jokin järjestö käyttää EU -elintarvikkeita edes osaksi ruuan valmistuksessa, ateriasta ei saa periä yli 1,7 euron maksua.)
Eli EU-kasseja jaettaessa on lain mukaan tarkastettava vähävaraisuus, piste! Jakava järjestö ei voi lain kiertämistä selitellä sillä, ettei viitsi tai kehtaa kysyä, onko avun hakija varaton. Jos taas jaetaan yrityksiltä ja kauppiailta saatuja lahjoituksia, vaatteita tai ruokatavaroita on vähintäänkin moraalisesti oikein tarkistaa varattomuus. Tuskin kukaan yrittäjä tahtoo lahjoittaa ilmaisia tuotteita maksukykyisille asiakkaille. Myös rahankeräyksin hankitut varat köyhille on suunnattava köyhille.
Nyt järjestöjen tulisi terästäytyä ja poistaa väärinkäyttäjät leipä- ja avustusjonoista. Asia on yksinkertainen, pyydetään vain esittämään esim. työttömyys- tai opiskelijakortti, eläkeläisten alennuskortti, toimeentulotukipäätös jne. Näin oikeasti puutteessa olevat saavat heille tarkoitetun avun ja lahjoittajat voivat luottaa, että röyhkeyttä käyttävät hyvätuloiset eivät lahjoituksia hae eivätkä saa.
Sirpa
sirpa.ahola.laurila[at]gmail.com |
