Poliittinen eliitti on alistunut suuryritysten etujen ajajaksi. Nöyryys Euroopan Unionin edessä on nöyryyttä EU:n tärkeimpien taustavoimien edessä. Mikä voisi selvemmin kuvata EU-Suomen nykytilaa, kuin se, että öljy-yhtö Shellin ja Nokian hallitusten puheenjohtaja Jorma Ollila valittiin pääministerin suosittelemana Suomen edustajana EU:n ns. "viisaiden" ryhmään. Ollila on myös ERT:n eli eurooppalaisten suuryritysten johtajien pyöreä pöytä -järjestön puheenjohtaja. Juuri ERT:n piirissä laadittiin 1980-luvulla EU:n keskeiset perustamisasiakirjat ja ns. neljän vapauden oppi, joka toteutettuna merkitsee pääomien kasautumista ja vie pohjaa hyvinvointipalveluilta.

Suomea johtavat tai pikemminkin hallinnoivat EU:n alaisuudessa poliitikot, jotka ovat tehneet lopun suomalaisesta kansanvallasta ja luoneet sen tilalle näennäisdemokratian, rahavallan pikku apulaisen. Tämä on ollut mahdollista, koska meiltä puuttuu avoin julkinen keskustelu ja todellinen sananvapaus.

Hyvinvointipalvelujen turvaaminen, köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen vaativat toisenlaista politiikkaa. Sitä ei voida toteuttaa suuryritysten ehdoilla. Yhteistä kakkua on jaettava oikeudenmukaisemmin.

Ahneudelle on pantava rajat lainsäädännöllä. 

Toteutunut politiikka osoittaa tyhjäksi ne väitteet, joiden mukaan EU-jäsenyys merkitsee parempaa kansainvälistä yhteistyötä. Suomi on pelkkä pelinappula ja käskyläinen EU-pöydissä. Suomella olisi kaikki edellytykset olla hyvänä esimerkkinä siirtymisessä uusiutuvien energialähteiden käyttöön ja kestävään talouteen, mikä osaltaan hillitsisi ilmastonmuutosta. Valitettavasti vain maamme nykyjohto näyttää tekevän kaikkensa, jotta näin ei tapahdu. Syynä tähän on poliittisen johdon kyvyttömyys ja kuuliaisuus suurteollisuuden edessä.

Aiempi kolumni:

Antti Pesonen

Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja