Kuluttajaa on helppo höynäyttää laitekaupassa

(26.1.2008 Taloussanomat) Ai että laajakaista mökille? Haluatteko mobiilin laajakaistan, wimaxin vai wlan-yhteyden? Kuluttajan pää on pahasti pyörällä eri tekniikoiden ja härveleiden keskellä.

Kodinelektroniikan myyjille ja alan helppoheikeille ovat koittaneet kulta-ajat.

Koskaan aiemmin ei ole ollut tällaisia myyjien markkinoita. Kuluttajilla on nyt paljon paineita uusia kotien monenkirjavaa varustusta. Päivityksen paikka on televisioissa ja laajakaistayhteyksissä.

Tuskin koskaan kuluttajaparka on ollut yhtä pahasti myyjien armoilla kuin nyt.

Tarjolla on erilaisia vempaimia, joiden ominaisuuksista tavallisen ihmisen on vaikea ottaa selvä. Pään saavat sekaisin myös kirjainlyhenteet, kuten adsl tai wlan.

Lisäksi hankintoja hankaloittaa tieto, että monella rintamalla on käynnissä tekninen murros.

Digiboksin ostaja saa kuulla, että parin vuoden kuluttua nettitelevisio tulee ja räjäyttää markkinat. Langattomaan laajakaistaan tekevät tuloaan Digitan 450-verkko ja Elisan umts900-verkko.

Mainokset ja todellisuus voivat myös olla kaukana todellisuudesta.

– Kävin juuri mittaamassa yhden asiakkaan kaistan nopeutta. Hän oli ostanut Elisan 512 kilobitin laajakaistayhteyden. Mittauksissa laajakaistayhteys lähti 60 kilosena ja tuli takaisin 172 kilosena, Järvi-Suomen alueella vaikuttava elektroniikka-asentaja kertoo.

Laajakaistan hankkija ihmetteli, miksi netti ja sähköpostiyhteys eivät toimi maaseudun kakkoskodissa yhtä nopeasti kuin kaupungissa.

Selitä siinä sitten, että langaton laajakaista ei käytä kiinteää yhteyttä vaan radiotietä.

– Ihmiset ovat sanoneet, etteivät he halua tietää tekniikasta mitään. He eivät tiedä, mikä ero on langattomalla tai mobiililla laajakaistalla. Heitä kiinnostaa vain, että laitteet toimivat, asentaja kertoo.

Vaikka yhteys toimii etanan vauhtia ja mökin katolle hankittu televisioantenni osoittautuu turhaksi hankinnaksi, harva valittaa Kuluttajavirastoon asti.

– Moni ajattelee, että se on tekniikkaa enkä ymmärrä siitä mitään, Kuluttajaviraston johtaja Anja Peltonen näkee.

Kuluttajaviraston saamat valitukset ovat viime aikoina koskeneet operaattoreiden hidasta asiakaspalvelua ja epäselviä laskuja.

Peltonen perää kodinelektroniikan myyjiltä vastuuta ja ammattitaitoa. Myyjien pitäisi kertoa enemmän laitteiden käyttötarkoituksesta.

– Kaikkea vastuuta ei voi laittaa kuluttajalle, myös myyjä on vastuussa.

Peltonen näkee, että teknisiä tuotteita vaivaa usein pikkupränttiongelma.

– Kissankokoisin kirjaimin on mainostettu ominaisuuksista. Sitten on pienellä präntillä lueteltu ehtoja ja poikkeuksia.

Elektroniikka-asentaja näkee kenttäkokemusten perusteella, että televisiomyyjillä tuntuu nyt olevan linjana, että myydään kaikki hyllyt vanhasta romusta tyhjiksi ja tuodaan sitten uusinta uutta sisälle.

Hän ihmettelee, missä on myyjien moraali.

– Ihmiset heittävät vanhoja televisioita ja nauhureita turhan päiten pois. Tilalle pitää saada kaikkea uutta. Sitten he ihmettelevät, kun tarjouksesta ostetut digiboksit menevät helposti rikki.

Elektroniikka-asentaja on antanut neuvoksi, että kannattaa odottaa, että pahin vouhotus menee ohi. Littanoiden televisioiden kestävyydestäkään ei ole vielä kunnon kokemusta.

Vanhoja hyviä laitteita ei pidä heittää kaatopaikalle. – Asensin yhden mummon mustavalkoiseen televisioon digiboksin. Yhdellä toisella asiakkaalla kytkin vanhan videon toimimaan digiboksin ja television kanssa.

Tekijänoikeustiedot

Heidi Vaalisto / Taloussanomat

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisensillä.